23.3.2021 julkaistu Sosiaalibarometri 2021 puhuu karua kieltä sosiaalipalveluiden onnistumisesta koronan ajalla. Tammi-helmikuussa tehtyyn kyselyyn on vastannut 1099 kuntien ja yhteistoiminta-alueiden sosiaalityöntekijää, sosiaali- ja terveyspuolen johtajaa ja Te-palvelujen ja KELAn vastuuhenkilöä. ”Sosiaalibarometri osoittaa, että palvelujärjestelmä onnistuu tukemaan ihmisiä, joiden ongelmat ovat selkeitä ja yksinkertaisia” (soste.fi). THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipellon mukaan sosiaaliturvajärjestelmämme on kuitenkin epäonnistunut sosiaalityön ytimessä: kaikista heikompiosaisten tukemisessa.

Kriisien aikana korostunee ihmisen toimintakyky tai toimintakyvyttömyys. Tästä voimme ottaa mikrotasolla esimerkkiä omasta arjestamme. Väsyneenä ja turhautuneena maitolasin kaatuminen aiheuttaa totaalisen hermoraunion tai hermostumisen. Kun resilienssi on heikoilla, on myös vastoinkäymisiin heikompi vastata ja niitä hallita. Kun aamulla on kaatunut maitolasi, töissä tulee inhimillistä takapakkia, lapset kiukuttelevat ja siihen vielä jääkaappi hajoaa, toteamme usein: ”tämäkin vielä”. Isommassa kuvassa murheet ja huolet ja niiden hallinta toistavat samaa kaavaa. Ennen korona-aikaa psyykkisesti kohtuullisesti hyvinvoivat, ja edes jonkin asteisesta tasaisesta arjesta nauttivat ihmiset ovat kestäneet myös koronan tuoman epävarmuuden ja mahdolliset takaiskut paremmin. Ne, joiden elämäntilanne on ollut haasteellinen jo ennen koronaa, kärsivät kaikkein eniten, koska voimavarat saattavat olla todellisen loppu jo arjen selviytymisestä vastaavien haasteiden ratkaisemiseen. Taloudellinen tilanne, mielenterveyden tai päihdepuolen ongelmat, oman perhepiirin sairaudet tai muu koetteleva elämäntilanne voi koetella entistä enemmän vielä kriisiajan keskellä. Ja tiedättekö mitä? Ihminen, joka joutuu jo taistelemaan monella elämän eri osa-alueella, ei ole lainkaan huojentunut tai helpottunut kommentista, että ”ei hätää, tämä kriisi koskettaa meitä kaikkia samanlailla”.

Ja varsinkaan kun ei kosketa. Ylempi keskiluokka, vai miksi tavallista, hyvinvoivaa itseämme voisimmekaan kutsua, voi omalla alallaan jäädä etätyöhön kotiin, jossa on sähkölaskut maksettu, nettiyhteys toimii ja pystyy laittamaan itselleen ruokaa. Tai tilaamaan valmiit lounaat ravintolasta, murehtien vain, söisikö tänään kiinalaista vai thaimaalaista. Tämä hyvinvoiva yksilö ei herää öisin tarkastamaan, missä kunnossa puoliso on, ei herää tarkastamaan onko omat kengät eteisessä menosuuntaan, jos vaikka tarvitseekin lähteä yöllä ulos pakoon. Hän ei laske päiviä siihen, kun saa käytyä seuraavan kerran ruokakaupassa eikä parsi sukkiaan eikä liimaa kengänpohjia kiinni jesarilla. Hän herää aamulla vähintäänkin kohtuullisin yöunin, keittää haluamaansa kahvia uudella Juran kahvikoneella, hakee postilaatikosta lehden ja istuu valitsemansa monipuolisen aamiaisen jälkeen rauhassa tietokoneelleen asiantuntijatyöhönsä. Viikonlopuiksi hän suuntaa omalleen tai vähintäänkin suvun tai ystäväpariskunnan mökille viettämään ansaittua vapaa-aikaa raskaan työviikon päätteeksi. Korona toki harmittaa, kun ei pääse matkustamaan ja tapaamaan ystäviä rapujuhlissa tai yritystilaisuuksissa, mutta kyllä se hei kestetään. Koska sitten kun tämä on ohi, niin sitten vasta juhlitaan ja matkaillaankin! Oikein kaiken menetetyn juhlinnan ja matkailun edestä!

Ymmärrättehän, että tämä arki on jollekin aivan täyttä unta ja utopiaa.

Kun ihminen elää heikossa asemassa (jota termiä nykysosiaalityössä viljellään), saattaa olla niin, että korona on todellakin vain kaiken huippu ja lopullinen niitti jo muutoinkin hankalaan elämäntilanteeseen. Oli sitten syynä elämänhallinnalliset ongelmat, sairaudet, työttömyys tai yksinäisyys. Suomalainen sosiaalityö kykenee hyvin tukemaan heitä, jotka apua osaavat ja haluavat hakea ja sen lisäksi vastaanottaa. Kuten Sosiaalibarometri 2021 todentaa, kaikista heikoimmassa asemassa olevat henkilöt kärsivät nyt ja kovasti. Palveluita voi olla ollut entistäkin hankalampi hakea ja kun toivo alkaa olla menetetty, ei sitä enää jaksakaan.

Tässä kohdin ja tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan enemmän myös julkisen, yksityisen ja yhdistysten yhteistyötä. ”Sekä sosiaali- ja terveysjohtajat että sosiaalityöntekijät arvioivat seurakuntien, järjestöjen, vapaaehtoisten ja läheisten roolin koronaepidemian aikana merkittäväksi. Julkisen sektorin ulkopuoliset toimijat lievensivät koronaepidemian vaikutuksia niin omalla toiminnallaan kuin kuntien kumppaneina” (soste.fi). Kaikki ammattitaito ja kokemus, mitä yhdistyksistä ja muista yhteisöistä löytyy, on otettava vastaan ja sitä on myös kunnallisten toimijoiden haettava ja tarjottava. Apua tarvitsevalle henkilölle on yhdentekevää, saako hän keskusteluavun, ruoka-avun tai minkä muun tukitoimen tahansa, kunnalliselta, yksityiseltä vai seurakunnalta vai mistä. Apu ja tuki tulee kuitenkin autettavalle ihmiseltä ihmiselle.

Vaikka olen sosiaali- ja lastensuojelun uralla nähnyt ja kuullut paljon, itkee sydämeni, kun jään kävelylenkillä pohtimaan, mitä kaikkea viereisten talojen ja asuinalueiden seinien sisään piiloutuu. Mitä seinät pitävät sisällänsä. Mitä seinien ulkopuolelle astuvat ihmiset pitävät sisällänsä. Ja miksi meillä on jo syytä puhua termin ”heikommassa asemassa olevat” lisäksi ”kaikista heikoimmassa asemassa olevat”.  

Riikka on ehdolla valtuustoon, tutustu Riikkaan tarkemmin.

Siisti on monimerkityksellinen sana. Jos asia on siisti, niin sillä tarkoitetaan puhtautta ja roskattomuutta, mutta myös tyylikkyyttä. Englanninkielinen vastine lienee ”cool”. Joten ainakin näiden merkitysten kautta voimme toivoa, että Nokia on siisti.

Keväällä lumien sulaessa paljastuu edellisen vuoden ja talven todellisuus: roskat ja koiran jätökset tulevat esille. Ennen kuin luonto herää saattavat näkymät olla hyvinkin ankeita. Varsinaiset roskat häviävät ja maatuvat hitaasti, jos ollenkaan. Koirien jätökset ovat häpeällisiä, mutta onneksi häviäviä.

Oli tämän vuoden huhtikuu, kun lumet olivat sulaneet ja tienvarsien roskat ilmaantuivat näkösälle. Minulta paloi proppu, ja ilmoitin lupauksena Naamakirjan Nokia City-ryhmässä, että teen kaikkeni asiantilan korjaamiseksi. Lupasin palkata neljä nuorta kaupungin kesäsetelin tuella siivoamaan Nokiaa siistiksi. Nyt nuoret on palkattu ja he aloittavat työnsä torstaina 10.6. Valinta oli vaikea, sillä hakemuksia tuli lähes 30. Voit siis omin silmin nähdä Puhdistajiksi nimetyn tiimin siivoamassa rakasta kyläämme. Tavoitteena on, että heidän työnsä kannustaa roskaamisen minimointiin.

Koska harva kehtaa heittää roskaa puhtaalle alueelle, niin Nokialla monet asuinalueet ovat täysin siistejä. Kaupungin yhteiset alueet sekä niin kutsutut markettialueet eivät tätä määrettä täytä. Purojen varret näyttävät paikka paikoin kaatopaikoilta, mitä asiantilaa on ihmetelty monilla eri foorumeilla Nokia City-ryhmää myöten. Yläkoulujen ja läheisyydessä olevien kauppojen välillä kulkee roskapolku merkitsemässä oppilaiden kulkemaa reittiä.

Ympäristöstään välittävä ihminen ei heitä roskia maahan vaan vie ne aina roskiin. Nokian roskaongelma on joillekin pieni asia, mutta merkittävä viihtyisyyden ja elämänlaadun kannalta. Ei yksi Puhdistajapartio Nokiaa siistiksi muuta, mutta pienillä teoilla ja eleillä pystymme kuitenkin yhdessä muuttamaan asiaa parempaan suuntaan. On toivottavaa, että jokainen meistä pysähtyy lähimmäisen erheen äärelle ja poimii roskan talteen.

Roskaamiseen liittyen muutama sana jätteiden lajittelusta ja kaatopaikasta. Nokialla jätteiden lajittelu on helppoa. Erikseen voit lajitella paperit, kartongit, muovit, lasin, pienmetallin, paristot ja loisteputket. Biojätteiden lajittelu on vaivatonta. Kaatopaikalle voi helposti viedä isotkin määrät lajitellusti. Kun jätteet lajittelee, niin varsinaisen sekajätteen määrä pienenee voimakkaasti ja alentaa samalla kustannuksia.

Siisteys on asenne, joka ainakin osin kumpuaa ihmisen sisäisestä tilasta. Tehdään yhdessä Nokiasta hyvinvoiva, siisti ja cool paikka asua ja elää. Ollaan kaikki Puhdistajia!

Simo on ehdolla kuntavaaleissa, tutustu tästä lisää.

Nokia näyttää toimivan ja palvelevan varsin hyvin asukkaitaan. Kuntapolitiikan avulla pyritään vaikuttamaan alueen asioihin niin hyvin kuin voidaan. Jokainen asukas ja toimija, haluaa hyvää omalle asuinkunnalleen ja kuntapolitiikalla pyritän aktiivisesti viemään alueita eteenpäin. Joskus kuitenkin eteenpäin vieminen tarkoittaa myös sitä, että pystytään tarjoamaan ja säilyttämään sellaiset puitteet ja järjestys, jotka on aikanaan saatu luotua. Vaikkei kaikkia asioita aina pystyttäisikään kehittämään juuri sillä hetkellä paremmiksi tai uudenlaisiksi, on puitteiden säilyttäminen myös osa eteenpäin menemistä.

Kannanotot ja näkökulmat asukkailta ovat tärkeitä ja median sekä sosiaalisen median avulla, niitä pystytään tuomaan helposti julki. Keskusteleva ilmapiiri johtaa aina johonkin parempaan. Niin on sosiaalisen median avulla jo Nokian alueellakin autettu toinen toisiamme, raportoitu ja varoitettu naapureita sekä toimittu yhdessä tuumin asioiden parantamiseksi ja edistämiseksi. Nykyään kello kuuluu kauemmas, mutta Nokia on toiminut jo ennen nykyistä aikaamme myös yhdessä tuumin.  

On siis myös hyvä pysähtyä nyt ja muistaa, että se mitä meillä jo on, on varsin hyvää.

Muista siis kiittää itseäsi niistä asioista, jotka olet tehnyt oikein, hyvin ja parantaaksesi asioita Nokialla. Näitä voivat yksinkertaisuudessaan olla vaikka toisen auttaminen, ystävällinen ele, työn tekeminen, kouluttautuminen, yhteisössä toimiminen, kannanotto tai jonkin hyvän asian tukeminen.
Muista myös toisia ihmisiä, yhteisöjä, yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka ovat tehneet oikein, hyvin ja parantaakseen asioita Nokialla.

Sosialidemokraatit ovat vaikuttaneet Nokialla alueemme kehitykseen ja elinvoimaan jo 1800-luvulta alkaen Nokian työväenyhdistyksen järjestäydyttyä. Vuosikymmeniin mahtuu paljon uudistuksia ja mullistuksia, ja kuitenkin aina päätöksen tekoa on Demareiden osalta pyritty tekemään niin, että jokaisesta pidetään huolta.

Nokian Demareiden Facebook -sivulla sekä Sdp Nokian Demarit Instagramissa esittelemme kuvasarjan avulla asioita, joita olemme puolustaneet ja edistäneet valtuustossa ja lautakunnissa aiemmin.
Näihin lukeutuvat muun muassa se, että kymppiluokka on saatu säilytettyä opetuksessa sekä on luotu uudelleensijoittamisraha, jonka avulla edistetään sen hetkiseen omaan työhönsä työkyvyttömien kaupungin työntekijöiden, sijoittumista uuteen työtehtävään.
Katso siis kanssamme, miltä Nokia näyttää.

Mennään eteenpäin. #meidännokia

Henna Peltola on Nokian demareiden ehdokas kuntavaaleissa 2021. Tutustu Hennaan tarkemmin tästä.

Tämän on tarkoitus olla kiihkoton kirjoitus, ja oma pohdintani yksityisautoilun tulevaisuudesta, fossiilista polttoaineista, tekniikasta ja ympäristöarviosta, sekä vähän sosiaalisesta mediasta.

Fossiilisten, perinteisten polttoaineiden tulevaisuudesta käydään parhaillaan kovaa keskustelua. Keskustelua käydään paitsi valtioiden johdossa, ja erilaisissa konklaaveissa, niin myös kaikkitietävässä somessa, joka on pullollaan eri alojen asiantuntijoita, joilla tuntuisi olevan jemmassa helppo patenttiratkaisu jokaiseen maailman ongelmaan, tai ainakin jokaiseen suomalaisia koskevaan ongelmaan, jos joku vain ymmärtäisi heidän somehuutoaan kuunnella.

Yksityisautoilu on tällä hetkellä sellainen aihe, joka jakaa mielipiteet hyvinkin jyrkästi puolesta/vastaan.

Toisella puolella on yleensä erilaiset ympäristöarvot, ja toisella puolella halu, sekä aito tarve yksityisautoilulle. Aihe on sellainen, että se menee herkästi tunteisiin, ja asioita tahdotaankin kärjistää puolin ja toisin. Hyvin harvoin lukee kiihkotonta kirjoitusta aiheesta, oli se sitten puolesta tai vastaan, tai jotain siltä väliltä. Asiat kärjistyvät usein varsinkin sosiaalisessa mediassa, jossa jokaisen on helppo olla asiantuntija, ja öyhöttää asiasta kuin asiasta, ja jakaa (omasta mielestään) täysin faktoihin perustuvaa tietoa, ja haukkua tyhmäksi kaikki itselleen tuntemattomat ihmiset, jotka ajattelevat asiasta eri tavalla. Eli ovat aivan väärässä, oli se sitten puolesta tai vastaan.

Minun mielestäni aito fakta on se, että maailmassa ei tulla koskaan luopumaan yksityisautoilusta. Pelkkä ajatuskin on mielestäni naiivi. Se vaan on valtaosalle ihmisistä täysin mahdotonta kulkea töihin, kauppaan, lääkäriin jne. julkisilla. Puhumattakaan että polkupyörällä tai kävellen. Yhtä selvää on silti mielestäni se, että jotain pitää tehdä, jotta ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä, ja saastuminen saadaan aisoihin. Pidän sitä erittäin tärkeänä. Tosin tämänkin asian tarpeellisuuden kiistää, ja koko ongelman olemassaolon jopa tyystin kieltää moni ”asiantuntija” varsinkin siellä sosiaalisessa mediassa. Faktaa on silti myös se, että Suomi ei ilmastonmuutosta yksin pysäytä, vaikka kaikki liikenne Suomen teillä loppuisi huomenna, heti sen jälkeen, kun kaikki nostetut turpeet on työnnetty takaisin suohon. Tosin jonkun täytyy olla edelläkävijä, ja kehittää osaamista ja tekniikkaa, jolla ongelma ratkeaa. Eikös suomalaisia johdettu esimerkillä? Eli suomalaiset johtaa esimerkillä? Puolesta, vai vastaan

Itse uskon että totuus on tässäkin kompromissi, ja yksityisen liikkumisen tulevaisuus on jossain nykymuodon, ja polttomoottoreiden täyskiellon välillä. Yksinkertaistettuna kyse on kuitenkin ”vain” kulkuneuvon käyttövoimasta. Polttomoottorihan on ihmisen historiassa verrattain uusi keksintö, ja vasta kehityskaarensa alkuvaiheessa, ja kehitysvauhti on todella hurjaa. Kun teollistuminen alkoi, ja ensimmäisiä ottomoottoreita automobiileihin suunniteltiin ja valmistettiin, ei ollut olemassa juurikaan muunlaista tehokasta ja toimivaa polttoainetta, kuin erilaiset öljyjalosteet. Toki on ollut hiilillä lämmitettäviä höyrymoottoreita ja häkäpönttöautoja, mutta jos asiaa miettii ”aikuisten oikeasti” niin eipä vaan ollut, koska aikaisemmin ei nähty tarvetta moista kehittää. Eikä varmaan ollut osaamistakaan. Ei ollut tarvetta olla minkään puolesta tai vastaan.

Nykyään erilaiset biopohjaiset diesel- ja kaasu polttoaineet ovat jo arkipäivää, ja erilaisten ekologisten polttoaineiden kehittelyyn investoidaan miljardeja.

Uskonkin että nykyisen kaltaiset bensa- ja diesel käyttöiset moottorit hiljakseen hiipuvat pois, ja muutetaan nykyistä enemmän toimimaan ympäristöystävällisemmillä polttoaineilla. Uskon myös vankasti, että vety näyttelee erittäin suurta roolia, kun puhutaan tulevaisuuden polttoaineista. Samaan aikaan moottorivalmistajat suunnittelevat ja kehittävät uutta tekniikkaa jatkuvasti, ja kehitystyöhön investoidaan vähintään saman verran miljardeja. Nykyisenlaiset mäntämoottorit tulevat varmasti antamaan tietä erilaisille kiertomäntä ja aksiaalimoottoreille, sekä wankelmoottoreille ja niiden variaatioille. Enkä pitäisi mahdottomana, jos joskus olisi tehdasvalmisteisissa kulkuvälineissä jonkinlaisia suihku- ja turbiinimoottoreitakin. Innovaatioita tulee päivittäin, ja uskon että jossain joku suunnittelee moottoria, jonka teknisistä ominaisuuksista, energiatehokkuudesta ja ympäristöystävällisyydestä ei me tavalliset tallaajat vielä osata haaveillakaan. Ei edes osata olla puolesta, saatikka vastaan.

Sähkövoimalla liikkumisen uskon olevan vain ohimenevä välivaihe autoissa ja moottoripyörissä, koska energian säilyttämiseen tarvittava akusto on painava ja kallis valmistaa, lisäksi toimintamatkat harvaan asutuilla alueilla ovat auttamatta liian lyhyet. Puhumattakaan kuinka vaarallisia korkeajänniteakut ovat onnettomuustilanteissa. Uskon että sähköautot ovatkin ns. tähdenlento. Vähän niin kuin se raketti jolla Elon Musk ampui oman Teslansa avaruuteen 2018, vaikka varmaan olisi ollut ympäristöystävällisempää viedä romuttamolle jos eroon halusi. Satoja kiloja painavasta akusta olisi saanut vielä rahaakin. Raketti saattoi vähän maksaa. Tähän sähköautoasiaan uskoakseni pian havahdutaan, eikä sähköautoa enää automaattisesti pidetä maailman pelastajana, koska esimerkiksi akkujen valmistamiseen tarvittavien metallien louhiminen saastuttaa luontoa valtavasti. Ja täytyyhän se sähkö täytyy sinne töpseliin jollain tuottaakin. Tosin, tämäkin tekniikka on vasta lasten kengissä. Kuka tietää, pitäisikö tässä olla puolesta vai vastaan..?

Näiden ympäristöasioiden muuttamiseen ja liikenteen kehittämiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jotain tullaan kuitenkin aina käyttämään niin yksityisen kuin julkisenkin liikenteen voimanlähteenä, ja polttoaineena. Muutos ja kehitys ei tapahdu itsestään, eikä helpolla. Tarvitaan innovaatioita ja kehitystä, sekä myös hitunen hyvää tuuria, että ratkaisu pian löytyisi.

Ei tarvita muutosvastarintaa eikä kiihkoa. Tarvitaan aito tahtotila.

Ei tarvita ainaista vastakkainasettelua, tarvitaan yhteistyötä.

Tarvitsee joskus olla puolesta, eikä aina vastaan

Tämän aihepiirin ympärillä ei keskustelu varmaan koskaan lakkaa vellomasta. Ja kirjoittaakin voisi vaikka kuinka paljon. Voisi kirjoittaa teiden kunnosta ja polttoaineen hinnoista. Voisi ihmetellä miksi kuormitetaan luontoa tekemällä uusia autoja, kun vanhojakaan ei ole vielä käytetty loppuun. Voisi pohtia, miksei moottoripyöräilyä tueta verottamalla päästöperusteisesti niin kuin autoja, vaikka moottoripyörä on ympäristöystävällisempi tapa liikkua kuin autot. Voisi vaatia, että taajamissa saisi liikkua vain jalkaisin, tai yhteiskunnan tarjoamilla sähköpotkulaudoilla ja fillareilla. Ja tietysti pitäisi kirjoittaa näiden kaikkien yhteydessä somekansan suosikki aiheesta. Pitäisi haukkua kaikki demokraattisilla vaaleilla valitut poliittiset päättäjät (paitsi se hyvä tyyppi, joka tarjosi sen grillimakkaran torilla) ja vaatia kulloinkin vastuussa olevan hallituksen, tai vähintään kaikkien ministereiden eroa, ja kehua Kekkosta ja Talvisodan henkeä. Pitäisi kirjoittaa oikein isoilla kirjaimilla, että tulisi tyhmillekin selväksi, että nyt ollaan vankasti asian puolella asiaa vastaan.

Jos tämä teksti herätti sinussa ajatuksia tai tunteita, puolesta tai vastaan, niin tämä kirjotus on tehnyt sen mitä toivoin. Herättää SINUSSA ajatuksia siitä, että asiat tulevat muuttumaan ja kehittymään joka tapauksessa, ja että niistä tulisi osata, ja voida keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti. Kumpikin ääripää on hiukan väärässä, kumpikaan ei ole ihan täysin oikeassa, sillä sivistynyt päätöksenteko, on aina kompromissi. Eikä osapuolet ole välttämättä täysin puolesta tai vastaan kun asiaa kiihkottomasti pohtii. Vai onko?

Sitä paitsi, me suomalaiset olemme tutkitusti maailman onnellisinta kansaa. Ollaanko puolesta vai vastaan?

Tällaisia pohtii Nokialainen demari, vankkumaton motoristi, ja ikuinen yksityisautoilun kannattaja.
Mika ”Senaattori” Laakso