”Kato isi”, huutaa Onni ja näyttää rakentamaansa palapeliä ylpeänä.
”Kato äiti”, huutaa Onni ja esittelee ylpeänä piirustusta äidilleen.
”Kato ope”, huutaa Onni ja näyttää, että tehtäväkirjan sivu on nyt tarkastusta vaille valmis.

”Älä kato”, huutaa teini-ikäinen Onni ja kuitenkin haluaa, että jossain kohtaa katsotaan. Tai vaikkei katsota niin ainakin nähdään.
”Kato valkku”, toteaa Onni treeneissä valmentajalle oman suorituksen tehtyään.
”Katso Marita”, toteaa Onni kollegalle, kun sai projektinsa päätökseen.
”Katso Terttu”, pyytää Onni ystäväänsä, kun hän esittelee lapsenlapsensa kuvaa.
”Katso Onni”, sanoo Onni peilikuvalleen, jotta näkisi myös itse itsensä.

Onni asuu meissä, jotka näymme. Onni asuu myös meissä, jotka voimme nähdä toisen ja saada toisen näkyväksi. Onni ja näkyväksi tekeminen ja oleminen kuuluu joka ikiselle ja ikäiselle, ei ainoastaan sille pienelle lapselle, joka huutaa -joskus vanhempien ärsyyntymiseenkin saakka – kato, kato, kato!

Näkyväksi ei tee näkyvillä olo ja patsastelu -tai puhuminen- toisten edessä. Näkyväksi tekee kuuleminen ja yhteisöön kuuluminen. Se, että minä voin vaikuttaa omaan elämääni ja elinpiiriini. Se, että minun nähdään ja minut kuullaan. Se, että minä voin vaikuttaa siihen,
miten minä elän, millainen ympäristö minulla on ja jos en nyt sentään siihen, mitä ympärilläni tapahtuu mutta ainakin siihen, mihin haluan ja voin itse osallistua ja siihen, miten voin itse tapahtumiin asennoitua.

Suomalaisessa onnellisuustutkimuksessa on korostettu onnen merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Onni ei ole pelkästään hetkellinen tunne tai ulkoisten asioiden saavuttaminen, vaan se liittyy pitkän aikavälin hyvinvointiin, elämän merkityksellisyyteen ja tasapainoon. Onnellisuustutkimuksessa korostuukin usein seuraavat näkökulmat: Sosiaaliset suhteet, elämän merkityksellisyys, positiivisten tunteiden, kuten toivon näkökulma sekä hyvinvointipalvelut ja yhteiskunnan toimintakyky ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. Onni ei siis ole pelkästään sisäinen tunne, vaan myös ulkoisten olosuhteiden ja yhteiskunnallisen ympäristön tulosta.

Hyvä juhlayleisö
On suuri ilo seistä täällä tänään ja tuoda tilaisuuteen Nokian kaupungin tervehdys. Onnea on myös puhua aiheesta, joka koskettaa meitä kaikkia.

Tämä vanhustenviikko tarjoaa meille mahdollisuuden pysähtyä miettimään elämämme merkitystä ja sitä, mikä tekee elämästä onnellista.
Sote-palveluiden siirryttyä hyvinvointialueille, yksi kaupungin tärkeimmistä tehtävistä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Siinä meidän on huomioitava jokaisen ihmis- ja ikäryhmän yhteisiä ja erityisiä tarpeita. Nokian kaupunki on hankkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Terve Suomi -tiedonkeruun kuntakohtaisen otoksen, jolla saadaan myös ikäryhmittäin tietoa nokialaisten hyvinvoinnista. Ikäihmisistä toissa vuonna noin joka kymmenes koki itsensä yksinäiseksi ja samoin joka kymmenes koki osallisuuden tunteensa heikoksi. Kun kysyttiin oman asuinalueensa olosuhteista, tyytyväisiä oli 80 % vastaajista.

Kaupungilla on laaja-alainen vastuu ja mahdollisuus tehdä työtä terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Näkyvimpinä keinoina näihin on mm. kulttuurikokemukset ja liikuntapaikkarakentaminen, mutta hyvinvointia ja terveyttä on ikäihmisten kohdalla tuettu myös pienin teoin: esimerkiksi jakamalla yli 75-vuotiaille ilmaisia kenkiin kiinnitettäviä liukuesteitä.

Osallisuuden kokemuksen kasvattamiseen halutaan panostaa muun muassa osallistuvalla budjetoinnilla, vapaaehtoistyön mallilla sekä vaikkapa asukastilaisuuksina koskien palveluja ja toimintojen -viimeisimpinä esimerkiksi kirjastoverkon tai uimahallin suunnittelua.
Nokian kaupungin viime vuoden Hyvinvointitilinpäätöksestä löytyy myös yksi osuva mittari tähän juhlaviikkoon ja teemaan liittyen. Voitteko arvata, kuinka monta prosenttia 65 vuotta täyttäneistä nokialaisista kokee itsensä onnelliseksi? Vastaus on 51 %. Nokian keskiarvo on hyvinvointialueen keskimääräistä keskiarvoa pikkaisen korkeampi, mutta emme tietenkään voi olla tähän tyytyväisiä vaan meidän täytyy tehdä enemmän.

Hyvä juhlayleisö
Joku on joskus sanonut, että onnellisuus ei ole lopullinen päämäärä, vaan matka, jonka aikana opimme arvostamaan yksittäisiä päiviä ja hetkiä. Kun elämänjana ja aikaperspektiivi kasvaa, omaa itseä iäkkäämpi sukupolvi voi aina olla meille esimerkkinä siitä, kuinka elämän pienet ilot voivat tuoda suuren onnen.
Uskon, että te jos joku tiedätte, että onnellisuuden avain löytyy myös huolenpidosta. Ystävällisyys, yhteisöllisyys ja välittäminen, eli se näkyväksi tekeminen, rakentavat ympärillemme onnea, iloa ja lämpöä ja tässä voimme kaikki tehdä osamme.

Suurkiitos juhlan järjestäjille Nokian Eläkkeensaajat ry:lle ja Nokian vanhusneuvostolle.
Haluan omasta ja Nokian kaupungin puolesta toivottaa teille kaikille erityisen hyvää vanhustenviikkoa ja tätä juhlahetkeä. Onni asuu yhteisöissä, onni asuu meissä, kutsutaan se kylään joka päivä!

Riikka Puntalo, Nokian kaupunginvaltuuston puheenjohtaja