Tervetuloa Nokian Työväenyhdistyksen johtokunnan kokoukseen 6.2.2025 klo 18. Kokous on avoin kaikille nokialaisille demareille. Kokous on sekä Liljasalissa että Teams-yhteydellä. Mikäli et ole saanut linkkiä kokoukseen, voit pyytää sitä raisa.ojala@gmail.com.
Vuosi 2025 on käynnistelty, ja kolmen kuukauden päästä 13.4.2025 järjestetään Suomessa historialliset vaalit, kun samanaikaisesti valitaan uudet päättäjät sekä kuntaan että hyvinvointialueille. Uskon vaalikevään näkyvän myös meillä Nokialla pikkuhiljaa sekä katu- että somekuvassa ja hyvä näin!
Lähdin itse mukaan kuntavaaliehdokkaaksi 2021 tavoitteenani lähteä tänä vuonna mukaan myös sote-alueen politiikkaan. Toisin kävi, ja kuntapolitikka vei niin mukanaan, että päädyin asettautumaan ehdolle vain ja ainoastaan kuntavaaleihin, jolloin keskittyminen mahdollisen valinnan jälkeen säilyisi täällä kuntatasolla.
Ensimmäisen kauden kuntapoliitikkona kokemukseni luottamustoimijan työstä ei varmastikaan ole laajin, mutta tuoreutta siinä ainakin on! Oma henkilökohtainen kokemukseni ja oppini ensimmäisestä kaudesta liittyy isolta osin muun muassa otsikossa mainittuun ”takinkääntämiseen”.
Poliitikkoja usein moititaan siitä, että takki kääntyy siinä vaiheessa, kun valinta päättäjätaholle on varmistunut. Puhutaan siitä, että vaaleja ennen luvataan yhtä sun toista ja ehkä ajatus usein onkin, että sitten kun minä pääsen vaikuttamaan asioihin niin tulen toimimaan jollakin tietyllä tavalla. Itse ajattelen, että eikö kuitenkin ole erityisen arvostettavaa kääntää se takki tai pyörtää puheensa
silloin, kun kokee sen aiheelliseksi. Eikö suurinta nöyryyttä ja viisautta ole se, että uuden tiedon valossa asiaa tulee harkinneeksi hieman toisesta näkökulmasta, jolloin omaa näkemystään on vain ja ainoastaan viisasta muuttaa tai vähintäänkin tarkentaa.
Toinen suurin oppini tällä -vielä lyhyehköllä- kuntapoliitikon matkallani on ollut lähietäisyydeltä demokratiaan tutustuminen ja sen ymmärtäminen, mitä se meillä Suomessa tarkoittaa. Päätöksentekokulttuuriamme moititaan joskus hitaaksi ja byrokraattiseksi, mutta toisaalta se luo meille myös turvan siitä, että asioita on käsitelty jo laajalti, ennen kun ne päätyvät nuijituksi kuntatasolla ylimmälle päättävälle elimelle eli valtuustolle. Dualistinen päätöksenteon malli luo pohjan myös sille, että valmistelun substanssiosaajat eli virkahenkilökoneisto on omalla osaamisellaan kehittämässä asioita, jotka sitten viedään luottamustoimijoille lopulliseen
päätöksentekoon lautakuntakäsittelyjen kautta.
Nokian kaupungin asukkaille haluaisin lähettää terveiset nimenomaan demokratian toteutumisen näkökulmasta: kuntalaisella on meillä paljon osallistumisen mahdollisuuksia ja puolueiden jäseninä oman yhdistystoiminnan ja valtuustoryhmien kautta vielä sitäkin enemmän. Vähintä osallistumista on tietysti se, että äänestämme omaan kuntaamme päättäjiä niiden periaatteiden mukaan, miten
kukin itse oman arvopohjansa ja kokemuksensa mukaan katsoo. Ei ole pelkkää sanahelinää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa.
Ja jos kunnan kehittäminen ja luottamustoiminta kiinnostaa vähääkään niin kehotan sinua, tavallista nokialaista asettumaan ehdolle kuntavaaleihin! Kun löydät oman puolueesi, niin ota rohkeasti yhteyttä nykyisiin toimijoihin! Tule tapaamaan meitä tapahtumiin ja makkarakojuille!
Haasta, laita viestiä tai soita ja kysele toiminnasta ja mahdollisuuksistasi olla mukana, vaikuttaa ja osallistua, juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Meillä on Nokialla monta hienoa ryhmää, joista valita ja osallistua mukaan toimintaan.
Kolmas oppini kuluneesta valtuustokaudesta on yhteistyön ja kompromissien merkitys: Ilman hyvää yhteistyötä meillä ei ole mitään. Yhteistyötä, keskustelua ja kompromissien tekemistä on käytävä oman ryhmän lisäksi myös muiden puolueiden kanssa ja vaalittava sitä yhteistä kehittämisen ajatusta ja yhteistä strategiaa, mitä meillä Nokialla on. Niin, ja joskus niitä kompromisseja on tehtävä myös ihan oman päänkin sisäisesti.
Osallistavaa, jännittävää ja eritoten aktiivista vaalikevättä toivotellen,
Riikka Puntalo
Kaupunginvaltuutettu (SDP)
Kaupunginvaltuuston 2. varapj.
Väestömme ikääntyy ennätysvauhtia. Yli 75-vuotiaiden osuus maassamme kasvaa nopeimmin ja suuret ikäluokat tulevat tarvitsemaan lähivuosina hoivapalveluita enenevässä määrin. Tämä tarkoittaa erilaisten palvelutarpeiden lisääntymistä sekä lisää erilaisten asumismuotojen ja vaihtoehtojen tarvetta. Kuten viimeaikoina on uutisoitu, hoivapalveluiden piiriin tullaan entistä huonokuntoisempana ja asiakkaat ovat usein monisairaita, yhä useammalla on toimintakykyä heikentävä muistisairaus. Näyttää siltä, että kaikki vanhukset eivät tule saamaan tarvitsemaansa hoivaa vallitsevan tilanteen vuoksi. On päivänselvää että hoitohenkilöstömme määrä on auttamattoman pieni vastaamaan tähän jo tässä ja nyt olevaan haasteeseen ikäihmisten hoidontarpeen lisääntyessä. Väestörakenteen muutos on vuosikaudet tiedossa ollut asia, johon yhteiskunnassamme on valitettavan huonosti varauduttu.
Hoitoala on yrittänyt kituuttaa eteenpäin jo vuosikausia, kriisi on ollut jo päällä niin kauan etten jaksa edes muistaa. Sen sijaan, että hoitajamitoitusta piti saada nostettua, nykyhallitus vastaa tähän alentamalla hoitajamitoitusta 0,6:een ja mm. alentaa kotitalousvähennyksen määrää esim. kotiin saataviin hoivapalveluihin. Mitoituksen alentamista on perusteltu mm. teknologian hyödyntämisellä hoitotyössä. Tämä voi jossain tapauksissa olla paikallaan ja hyödynnettävissä mutta ei silti edelleenkään korvaa hoitajan tekemää työtä ja ammattiosaamista. Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu täysin mahdottomalta että jostakin löytyisi lähitulevaisuudessa rahaa teknologiainvestointeihin, kun kaikesta säästetään ja hyvinvointialueilla on rahat kortilla. Hoitajien palkkakehitys junnaa vuodesta toiseen täysin paikallaan ja työolojen saaminen inhimilliselle tolalle tuntuu olevan täysi mahdottomuus. Hoitajamitoituksen laskiessa ei voida millään tapaa puhua enää laadukkaasta hoivasta. Käsipareja on entistä vähemmän ja pystytään tekemään enää vain välttämätön perushoito. Näillä toimilla ei alan veto-ja pitovoimaa lisätä ja vieläpä ihmetellään, miksi ei saada nuoria innostumaan hoitoalasta ja opiskelijamäärät laskevat.
Todella lyhytnäköistä ja suorastaan irvokasta ensinnäkin yhteiskuntaamme rakentaneita ja sen hyvinvoinnin eteen ikänsä työtä tehneitä ikäihmisiä kohtaan sekä hoitohenkilöstöä kohtaan joka on yhteiskuntamme tukiranka, joka on nyt luhistumassa.
Lähes 20 vuotta hoitotyötä tehneenä voi nähdä dramaattisen muutoksen hoitotyön luonteessa ja työtehtävissä yleensä. Se näkyy mm.asiakkaan/asukkaan kohtaamisessa. Siinä kohtaa on menty metsään ja todella pahasti, jos hoitajalla ei ole aikaa esimerkiksi keskusteluhetkeen ja aitoon pysähtymiseen asukkaan kanssa. Työstä on tullut liukuhihnamaista suorittamista. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuisi tällainen kohtaaminen, jossa vuorovaikutus jää kovin vähälle ja etenkin muistisairaan asukkaan kanssa, joka tarvitsisi enemmän hoitajan aikaa ja tukea myös käyttääkseen omia voimavarojaan arjen toiminnoissa? Mieti, miltä tuntuisi tehdä päivästä toiseen työtä omien arvojen vastaisesti, etkä voisi tehdä työtäsi niin hyvin kuin haluaisit ja hyödyntää ammatillista osaamistasi kokonaisvaltaisesti? Tämä syö sisältä hoitohenkilökuntaa usein uupumukseen asti. Kuormittunut hoitohenkilöstö saa lisää kuormaa niskaansa mitoituksen alentuessa, joka tarkoittaa myös sairauslomien lisääntymistä ja kulujen kasvamista. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen eikä voi uhrata omaa elämäänsä ja terveyttään. Hoitajilta odotetaan ainaista venymistä ja joustamista työvuorojen suhteen, odotetaan valmiutta tuplavuoroihin kun joku sairastuu. Jokaisella meillä on kuitenkin työn ulkopuolinen elämä omine velvoitteineen; koti, perhe, lapset, läheiset, harrastukset, arjen ilot ja surut, joihin tulisi jäädä työpäivän jälkeen voimavaroja.
Mielestäni hoitotyöltä aikaa vievä iso epäkohta on erilaisten kirjallisten tehtävien tekeminen ja tenttien suorittaminen tietokoneella, joiden määrää hoitajilla lisätään jatkuvasti kun suuntaus pitäisi olla näistä poispäin. Tämä kaikki on pois hoitotyöstä ja asukkaan kanssa vietetystä ajasta. Näistä pakollisiin koulutuksiin kuuluvat mm. LoVe-lääkehoitotentit, jotka tulee olla suoritettuna, jotta voi toteuttaa lääkehoitoa työssään. Useilla muilla aloilla työhön kuuluvien lupien ja korttien suorittaminen tapahtuu yleensä järjestetysti palkallisena työajan puitteissa, ei niin että siihen käytetään omaa vapaa-aikaa palkattomasti. Tietokoneen edessä istumiselta vapautuva aika olisi hoitajien mahdollista hyödyntää esim. asukkaan liikuntakyvyn edistämiseen ulkoilun merkeissä tai muihin hoito-ja palvelusuunnitelmaan kirjattujen asioiden toteuttamiseen. Ikäihminen, kuten me kaikki muutkin, ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi arjessaan. Sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen merkitys mielen ja kehon hyvinvoinnille on kiistaton hoitotyötä toteutettaessa.
Kuten sanottu, erilaisten palveluiden ja asumisratkaisujen, kuten välimuotoisen asumisen, tarve tulee kasvamaan merkittävästi mutta myös ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on auttamattomasti liian vähän hoivan tarvitsijoihin nähden. Näitä asioita on otettu liian vähän huomioon suunnittelussa kun ajatellaan kuinka paljon palvelujen tarvitsijoita tulee lähitulevaisuudessa olemaan ja on jo nykyhetkessäkin. Kokonaisuudessaan hoivan tarve lisääntyy mutta auttavien käsiparien määrä vähenee kun pitäisi olla päinvastoin. Onko todella niin että meillä on varaa laittaa ammattitaitoista hoitohenkilöstöä pihalle ja jättää ikäihmiset vaille tarvitsemaansa hoivaa? Onko tämä enää mikään hyvinvointiyhteiskunta, jossa kansalaistemme terveyden ja hyvinvoinnin tärkeintä edistäjää ja ylläpitäjää, hoitohenkilöstöä, ei arvosteta ja anneta mahdollisuuksia tehdä työtään arvokkuudella ja asianmukaisilla työoloilla ja palkkauksella?
Tilanteeseen ei saada muutosta ongelmien peittelyllä tai lakaisemisella maton alle. Tarvitaan täydellinen suunnanmuutos ja yhteiskuntamme arvojen kriittistä tarkastelua. Meidän tulee nähdä vanhuus ja vanheneminen positiivisena voimavarana eikä ainoastaan negatiivisessa valossa. Yleisesti hoitoalan ja vanhustyön tulevaisuuden kannalta näiden arvo tulee yhteiskunnassamme tunnustaa päättäjien taholla, ei pelkästään puheissa vaan konkreettisina tekoina ja toimina. Ilman osaavaa hoitohenkilöstöä yhteiskuntamme ei pyörisi päivääkään. Puheet on nyt pidetty ja teoilla ja toimilla alkaa olla jo kiire. Paljon on jo rikottu ja luottamus nakerrettu. Muutos ei ole mahdollinen ilman aktiivista keskustelua ja vuoropuhelua, hoitohenkilöstön ja ikäihmisten asioiden ja vallitsevan tilanteen jatkuvaa esillenostamista päätöksenteon eri portaissa. Tähänkin tarvitaan ihmisiä joilla on arvot kohdillaan ja jotka ovat aidosti inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden asialla.
Vallitsevaan tilanteeseen nähden kuulee ylimpien päättäjien taholta valitettavan vähän käytettävän puheenvuoroja ja nostoja ikäihmisten asioihin ja hoitoalan tilanteeseen liittyen vaikka meillä on kriisi päällä.
Päällimmäisenä ajatuksenani on se, että se, mitä meillä nyt on, ei ole tullut helpoimman kautta eikä ilman uhrauksia. Sen tekivät meille nyt eri tavoin hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat ikäihmiset, joiden avuntarpeesta huolehtiminen ja heistä huolta pitävän hoitohenkilöstön riittävyys ja hyvinvointi tulisi olla kunnia-asia nyt ja tulevaisuudessa.
Katri Helenius
lähihoitaja, kaupunginvaltuutettu (sd), Nokia, kirkkovaltuutettu
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, nuorisovaltuuston edustajat, viranhaltija – kaikki kokoustamme seuraavat
Kuntatalouden haasteet koskettavat meitä kaikkia, riippumatta siitä, olemmeko lapsiperheitä, nuoria, työikäisiä, ikääntyneitä tai yrittäjiä. Kunnan tehtävä on varmistaa, että jokaiselle löytyy paikkansa ja että kaikkien palvelut ovat kestävällä pohjalla. Kunnan elinvoima koostuu asukkaiden hyvinvoinnista, työllisyydestä, kuntalaisille tarjottavista peruspalveluista ja eri toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Yhteisöllisyys, turvallisuuden tunne sekä järjestö- ja yritystoiminnan aktiivisuus edistävät kuntatalouden ja elinvoiman vahvistumista.
Nokian kaupungin talousarviosta vuodelle 2025 ja taloussuunnitelmakausille 2026–2027 voi nostaa esille monta positiivista asiaa, mutta kyllä sieltä nousee esille myös haasteita tuleville vuosille. Panostamme edelleen laajasti varhaiskasvatuksen ja opetuksen investointeihin sekä liikuntapaikkarakentamiseen. Infrapalveluiden sektorilla Kartanonrannan kunnallistekniikan rakentaminen sekä Edenin alueen rakentamisen aloittaminen maanpuhdistustöillä ovat isoja investointeja, jotka ajan kanssa vahvistavat entisestään Nokian kaupungin asemaa Pirkanmaan toiseksi suurimpana kaupunkina. Talousarviomme näyttää ison, kasvavan ja elinvoimaisen kaupungin talousarviolta, ja sitä me olemme. Ensi vuonna teemme hyviä asioita reilulla 157 000 000 eurolla nokialaisille.
Meitä, kuten muitakin kuntia haastaa kuntatalouden heikko kehitys. Haasteena ja ehkä menojen mustana aukkona on TE-uudistus, jossa työllisyyden palvelut siirtyvät Tampereen hoidettavaksi. Valtio ei kompensoi täysimääräisenä tätä uudistusta ja Nokiallekin jää maksettavaa muista palveluita noin 1,4 miljoonaa euroa. Luvut ovat tämän hetken paras arvaus, alkava vuosi ja vuodet näyttävät miten tämä uudistus onnistuu. Kun hyvinvointialueet hoitavat kuntalaistemme kuntouttavan työtoiminnan ja Tampere työllisyyspalvelut, lakeihin nojaten, jää meille loppulaskun maksajan osa. Toivokaamme yhdessä, että valtion tasolla elinvoima, kilpailukyky ja investoinnit käynnistyvät ripeästi, jotta työllisyydenhoidossa olisi mitään mahdollisuuksia onnistua.
Talousarvion valmistelun vaiheessa kävi hyvin selväksi se, että hyvinvointialueuudistuksen jälkeen kunnastamme on kovaa vauhtia tulossa kasvatuksen ja opetuspalveluiden kunta. Jatkossa on yhä tärkeämpää suunnitella tarkasti palveluverkon ja palveluiden mitoitusta, jotta pystymme vastaamaan palvelutarpeisiin käytettävissä olevilla resursseilla. Uudenlaisten toimintamallien kehittämiselle on selkeä tarve.
Meidän on muistettava, että Nokia on koti hyvin erilaisille ihmisille ja yhteisöille. Samalla kun varhaiskasvatus ja perusopetus ovat tärkeitä tulevaisuuden rakentajia, kaupunki ei ole vain lapsiperheiden koti. Nokia on koti myös nuorille aikuisille, jotka käyttävät joukkoliikennettä tai kulkevat pyörillä, yksinäisille aikuisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, joille keskustan rakennettu viherympäristö voi olla ainoa kosketus luontoon. Nokia on koti Tottijärvellä, Sarkolassa ja Siurossa asuville, jotka autoilevat töihin keskustaan tai naapurikuntiin ja jotka arvostavat teiden kunnossapitoa.
Me, sosialidemokraatit haluamme kehittää kasvatus- ja opetuspalveluiden lisäksi teitä ja infraa, kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan palveluita. Haluamme tukea yritysten toimintaa ja varmistaa, että ikääntyvien kuntalaisten arki on sujuvaa ja turvallista. Siksi näemme, että investoinneista, juustohöylällä säästäminen, ei ole tapa rahoittaa opetuksen henkilöstölisäyksiä.
Kun tänään päätämme ensi vuoden talousarviosta, on tärkeää nähdä kuntalaisten koko kirjo. Jokainen meistä, sinä ja minä, hyödymme siitä, että palvelut ovat tasapainossa ja että kunta tukee niin arjen sujuvuutta, elinkeinoelämää kuin yhteisöllisyyttäkin.
Hyvät kuulijat,
Meidän kaikkien ääni on tärkeä. Kaupunkimme kehittyy parhaiten, kun kuuntelemme eri ryhmien tarpeita ja näkemyksiä. Olemme sitoutuneet vuoropuheluun, joka tuo yhteen eri-ikäiset, erilaisista taustoista tulevat kuntalaiset ja antaa kaikille mahdollisuuden vaikuttaa. Meidän tulee edelleen jatkaa aktiivisesti eri-ikäisten kuntalaisten osallistamista päätöksentekoon. Viestimällä ja tiedottamalla mm. erilaisten yleisötilaisuuksien ja paneelikeskusteluiden kautta, löydämme tapoja osallistaa ja tuoda kuntalaisia yhteen.
Maassamme lisääntynyt lapsiperheköyhyys, työttömyys, leipäjonot ja osattomuus vaarantavat tämän vuoropuhelun ja kuulluksi tulemisen. Elämme hetkessä, missä yhdenvertaisuudesta on tullut tasapäistämistä, mikä näkyy varsin hyvin hyvinvointialueen päätöksessä luopua kuntouttavan työtoiminnan sopimuksista 14 yhdistyksen kanssa Nokialla. Tässä tasapäistetään ja minimoidaan ihmisten oikeus mielekkääseen arkeen ja hyvän tekemiseen toiselle.
Päättyvänä vuonna Nokialla on tapahtunut paljon hyvää ja olemme onnistuneet taklaamaan useita negatiivisa asioita. Valtakunnallista huomiota saanut AGCO Power Arena avasi ovensa ja nokialaiset lapset, nuoret ja aikuiset saavat harrastaa ja kilpailla Suomen parhaissa olosuhteissa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että areena pysyy täydessä käytössä, eikä sen kohtuullisen kallis hinta pudota osaa toimijoista sen ulkopuolelle.
Uudistimme hallintosääntöä ja sitä kautta päätöksenteko pysyy ajassa kiinni ja ensi keväänä valittavat, uudet valtuustot pääsevät työhönsä kiinni entistä ripeämmin.
Hyvä kuulijat,
Nokia on kaupunki, joka kuuluu kaikille. Haluamme, että jokainen kuntalainen kokee olevansa tärkeä osa yhteisöämme. Yhdessä voimme rakentaa kaupungin, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden elää, oppia, kasvaa, yrittää ja viihtyä – juuri omalla tavallaan. Sosialidemokraatit haluavat entisestään korostaa kaupungin moniäänisyyttä ja roolia kaikkien kuntalaisten palvelijana.
Ja vielä, ensi keväänä käydään kunta- ja aluevaalit. Olemme ajankohdassa, missä on hyvä muistaa, miten tehdään rakentavaa politiikkaa ja taloudellisesti kestäviä päätöksiä. Olemme myös ajankohdassa, missä jokainen, joka ajattelee, että nyt on päätetty väärin voi lähteä ehdolle ja tulla merkittäväksi osaksi kuntapäätöksentekoa.
Aivan lopuksi, Nokian sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa kiittää koko kaupungin henkilöstöä merkityksellisestä vuodesta. Kiitos kaupunginjohtajalle ja koko johtoryhmälle. Erityinen kiitos talousjohtajan työpanoksen puuttuessa asioiden erinomaisesta hoitamisesta Hanna ja Eero. Ryhmämme haluaa antaa erityiskiitoksen väliaikaiselle talousjohtajalle, Vuokko Vallille, työsi on ollut timanttista.
Ryhmäni puolesta haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta.
Arvoisa puoluevaltuusto, hyvät toverit
”Nyt on oikea aika muuttaa Suomen suunta”, totesi Kokoomus vaalimainoksessaan ennen eduskuntavaaleja. Täytyy myöntää, että tämän lupauksen he ovat pitäneet. Työttömyys, toimeentulotukimenot, velka, kaikki ovat kasvussa. Kun tähän lisätään vielä tulehtunut työmarkkinatilanne, on soppa valmis. Työnantajat voivat syyttää työntekijäpuolta vastuuttomaksi palkankorotusvaatimuksilla, mutta sitä saa mitä tilaa. Kun tähän vielä lisää kiky kakkosen, eli vientivetoisen palkkamallin, on meille julkisen sektorin työntekijöille tarjolla vain kylmää kättä. Haluankin sanoa teille pääministeri Orpo, valtiovarainministeri Purra ja työmisteri Satonen: Näpit irti meidän taskuilta.
Näen työssäni koulunkäynninohjaajana lasten ja nuorten sekä koulujen ammattilaisten arjen. Me emme ole uhka yritysten kilpailukyvylle, me olemme sen mahdollistaja.
Hyvät ystävät.
Tulevana keväänä on jälleen vaalien aika. Uusia vastuunkantajia ja heikomman puolella olevia tarvitaan. Jaksamista teille jokaiselle ehdokkaalle ja kampanjatyössä mukana oleville. Jos joku muuten sanoo meidän Demarien vaaliesitteistä, että se sopii vaikka takan sytykkeeksi, niin muistakaa sanoa, että ei sovi, koska totuus ei pala tulessakaan.
Kuten erään toverin elämän biisissä lauletaan: ”Me olemme kauniita, olemme rohkeita, olemme vapaita, syntyneet voittamaan”.
Työ paremman huomisen puolesta jatkuu. Kiitos.
Tervetuloa kaikille nokialaisille demareille jäsen-/syyskokoukseen Liljasaliin tai Teams-yhteydellä 14.11. klo 18. Jos haluat osallistua etäyhteydellä, mutta et ole saanut linkkiä, ole yhteydessä Raisa Ojalaan, raisa.ojala@gmail.com.
Käsiteltävinä asioina sääntömääräiset asiat.
Tervetuloa Nokian Työväenyhdistyksen 130v. synttäreille 12.10. klo 11-12.30 Nokian Prismalle. Tarjoamme pullakahvit 130:lle!
Samalla voit ostaa toimittaja Matti Kuuselan kirjoittaman ja valokuvajaa Mikko Ovaskan kuvittaman NTY:n historiikin 30€ hintaan.
Otamme vastaan myös lahjoituksia Asunnottomien yötä silmällä pitäen. Keräämme hyväkuntoisia talvivaatteita, talviasusteita, makuupusseja ja vilttejä. Toimitamme lahjoitukset edelleen A-Kiltalle.
Tervetuloa!
Sain toimia viime vuoden Nokian Työväenyhdistyksen (NTY) osa-aikaisena toiminnanjohtajana ja yhtenä tehtävänä oli saattaa yhdistyksen 130v. historiikkiprosessi alkuun. Ensimmäisestä 100 vuodesta oli jo tehty historiikki ja nyt oli tarkoituksena pureutua edeltävään 30 vuoteen.
Näin ammattijärjestö Tehyn ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen Kasvokkain – tarinoita ihmisen ja työn arvosta -näyttelyn (https://www.tehy.fi/fi/ajankohtaista/kasvokkain) ja tiesin heti, että esitän NTY:n johtokunnalle historiikin tekemistä samaan tapaan, henkilökuvien kautta, ”perinteisen” historiikin sijaan. Idea sai tuulta purjeisiin ja pääsimme aloittamaan prosessin.
Saimme toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaan historiikin. Matti haastatteli 27 yhdistysaktiivia ja kirjoitti kaikista henkilökuvat. Valokuvaaja Mikko Ovaska ikuisti jokaisesta upean mustavalkokuvan. Kirja saatiin siis aikaan täysin nokialaisin voimin!
Koko prosessi oli valtavan mielenkiintoinen ja hieman työläskin. Saimme mielestäni aikaan hurjan tyylikkään, mielenkiintoisen ja erilaisen historiikin. Saadun palautteen perusteella en ole ainoa näin ajatteleva. Kirjasta on sanottu mm. ”Meinasin myöhästyä bussista, kun tarinat veivät mukanaan.”, ”Luin kertomuksia kuin jännitysnäytelmää – mitä seuraavassa kappaleessa tulee tapahtumaan.”.
Mielestäni kirja on oiva osoitus siitä, että matkalla sosialidemokraatiksi voi olla monenlaisia polkuja. Yhteinen arvomaailma, vastuuntunto ja inhimillisyys ovat yhdistäviä tekijöitä.
Haluatko kirjan omaksesi? Laita viestiä niin toimitan kirjan sinulle 30€ hintaan.
Raisa Ojala
puh. 0407668003 / raisa.ojala@gmail.com
Historiikin tekemistä oli mahdollistamassa avustuksilla: Tradekan säätiö, Kansan Sivistysrahasto: Rafael Paasion rahasto, Alfred Kordelinin Säätiö ja Kuluttajaosuustoiminnan säätiö.
”Mä en osaa vielä lukea kunnolla. Tai isoja kirjaimia vähän, mutta en niitä pieniä. Äiti lukee meillä. Vaikka se on usein aika väsynyt. Mä katselen kirjoista kuvia, koska mun kirjoja se ei jaksa mulle lukea, mutta uutisia se lukee aina ääneen. Se aina sanoo, et pitää koittaa sivistää itseään, jos joskus sais vielä ponnistettua johonkin. Mä ponnistin tänään ihan tosi korkeelle, kun olin aamulla pissattamassa Nekkua ja eikkimässä ulkona, että iskä ja äiti sai nukkua rauhassa, kun ne oli ihan tosi väsyneitä. Kun mä tulin pihalta, niin mä keräsin pullot olkkarista ja keittiöstä. Kivempi sit niitten herätä kun on siivottu. Sitä paitsi ne ei oo tajunnu, että niistä pulloista saa rahaa kun ne vie kauppaan. Hain niillä aamupalaksi itelleni jäätelöpaketin ja Nekulle lauantaimakkaraa.
Niin se äiti luki siis lehdestä, että jotkut Nina ja Jari kirjotti jostain palveluista. Äiti sano et ne on poliitikkoja. Oon kuullut kyllä kun politiikka-aikuiset puhuu telkkarissa, mutta en oikein ymmärrä mitään. Ehkä mun ei tarvikaan kun äitikin sanoi, että se ei ymmärrä mitä lukee. Jostain klustereista ja monituottajamallista ja sotesta.
Kun mä täytin viis-vee niin meillä alkoi käydä Hanna. Hanna tuli joka viikko samaan aikaan ja Hannan kans laitettiin ruokaa ja äiti oli tosi iloinen kun ruokaa oli sitten moneks päiväks valmiina. Mä sain aina auttaa ja sitten mentiin leikkiin tai askarteleen tai jotain. Ei mitään ihmeellistä. Paitsi et kerran käytiin uimahallissa, mikä oli aika siistiä, ja sain kertoo siitä eskarissa syysloman jälkeen. Kerrankin mulla oli jotain hienoo kerrottavaa kavereille ja eskari-opelle, eikä tarvinnu valehdella, koska valehteleminen on rumaa, sanoo äiti.
Viime viikolla meillä oli sossupalaveri. Sen mä kyllä tiedän mikä on palaveri! Oon ollu niissä paljon. Siellä aikuiset istuu ja puhuu vuoron perään ja sitten minultakin kysytään asioita ja saan puhua. Hanna on aina siellä mukana ja sitten saan jutella Hannankin kanssa kaksistaan ja mulla on olo, että Hanna jotenkin on just mun puolella aina kun puhutaan jostain vaikeesta. Mut nyt viime palaverissa mun sossu sanoi, et Hanna ei voi enää tulla meille. Tyhmä sossu. En nyt just muista sen nimeä kun se oli taas eri kun sillon viimeks. Äitikin sano et te vaihdutte koko ajan. Mä en muuten vielä viis-veenä tienny, että kaikilla lapsilla ei ookaan omaa sossua. Kuus-veenä tiedän, olen oppinut, kun oon jo iso.
Nyt tämä uus sossu siis sano, et ei voi jotain ostopalveluja enää päättää. Tai jotain. En ymmärtänyt. Äiti vaan huusi, että meillä meni tosi paljon aikaa, et totuttiin, että vieras ihminen tulee meille ja nyt te viette sen pois. Ja se sano, et on ihan sama tuottaako tätä palvelua nyt mikä taho kun meille se on vaan Hanna. Eikä me haluta odottaa nyt jotain uutta joka alottaa ehkä joskus. Iskä oli kans siellä ja huusi, et onko tää nyt sit parempi että me ei pärjätä ja sit mut sijotetaan. Et eiks se tuu sit aika paljon kalliimmaks. Mä en tiedä mitä sijottaminen on. Joskus iskä ja sen kaverit oli ärsyyntyneitä ja sano, et kai se ois elämä helpompaa jos pystys vaikka sijottaan johonkin asuntoihin niin kun rikkaat tekee. Eli ehkä tää sjoittaminen sit helpottais elämää. En tiedä. En pysynyt mukana.
Iskä jatko huutamista ja sano, et ei kai nyt vanhuksiakaan laiteta suoraan laitokseen. Ja eihän kukaan mee suoraan erikoisssairaanhoitoon. Mä ymmärsin vaan et nää on jotain kalliita juttuja. Eli varmaan rikkaille. Koska sit iskä vielä jatko huutamista, että rikkaat saa hoidattaa syylänsäkin yksityisellä ja me ei saada ees tätä palvelua, vaikka tää on puolet halvempaa. Mä vaan toivon, että iskällä tai äitillä ei oo syyliä, koska muuten ne ois noitia.
Mut sit se palaveri päätty ja se sossu vaikutti kans vähän surulliselta, mut silti sano, et Hanna ei voi enää tulla meille. Kyllä muakin suretti, mutta sanoin ääneen vaan, että Nekkua varmaan harmittaa, kun Hanna ei enää tuu rapsuttaan sitä. Ehkä joku muu joskus tulee tai sit mä meen sinne sijotukseen. Voikohan Nekku tulla sijotukseen?
Äiti sano palaverista lähtiessä, että ei voi ymmärtää miks näistä asioista ei puhuta julkisuudessa. Sit se sano siihen perään, et älä sit vaan puhu tästä eskariopelle yhtään mitään.”
Riikka Puntalo
SDP:n kaupunginvaltuutettu
Lastensuojelun ja sosiaalialan ammattilainen
Suomen tuoreimman Kansalaispulssi-kyselyn tulokset ovat julkistettu, ja ne tarjoavat meille peilin, josta katsoa yhteiskuntamme nykytilaa. Erityisen huolestuttavaa on havainto siitä, että kansalaisten kokemus oikeudenmukaisuudesta on laskussa. Tämä kehityssuunta ei ole vain tilastollinen yksityiskohta; se on merkki syvemmistä ongelmista, jotka vaativat välitöntä huomiota ja korjaavia toimia.
Mielenkiintoista on, että vaikka Covid-19-pandemia aiheutti merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia haasteita, suomalaisten kokemus oikeudenmukaisuudesta säilyi vakaana pandemian aikana. Tämä oli seurausta päättäväisistä, kaikki mukana pitävistä toimista, joilla suojattiin heikoimmassa asemassa olevia sekä tuettiin työntekijöitä ja yrittäjiä. Nyt, pandemian jälkeisessä ajassa, näemme kuitenkin oikeudenmukaisuuden kokemuksen heikentyvän. Tämä viittaa siihen, että pandemian aikana käyttöön otetut tukitoimet olivat oikeansuuntaisia.
Uskon vahvasti, että oikeudenmukaisuuden kokemus on yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen perusta. Se on elintärkeää, jotta kansalaiset kokevat osallisuutta ja voivat luottaa siihen, että yhteiskunta toimii kaikkien eduksi. Kun osallisuuden kokemus heikkenee, se on selkeä merkki siitä, että toimia tarvitaan.
Taloudellinen epävarmuus, poliittinen polarisaatio ja julkisten palveluiden saatavuuden muutokset ovat kaikki tekijöitä, jotka nyt heikentävät oikeudenmukaisuuden tunnetta. Meidän ei ole pakko pudota epäoikeudenmukaisuuden rotkoon, ratkaisuna korostaisin tuloerojen kaventamista, laadukkaan koulutuksen ja terveydenhuollon takaamista kaikille kansalaisille sekä työntekijöiden oikeuksien vahvistamista. Nämä ovat perusasioita, jotka edistävät oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
Lisäksi on tärkeää, että ylläpidämme ja kehitämme avointa keskustelua eri yhteiskuntaryhmien välillä. Yhteiskunta, joka kykenee keskustelemaan erimielisyyksistään rakentavasti ja oikeudenmukaisesti, on yhteiskunta, joka pystyy myös uudistumaan ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Kansalaispulssi-kyselyn tulokset ovat merkki siitä, että on aika herätä ja toimia. Meidän on palautettava oikeudenmukaisuuden kokemus yhteiskuntamme ytimeen. Tämä on sosialidemokratian ydin, ja se on vastuu, jonka meidän tulee kantaa yhdessä, rakentaaksemme oikeudenmukaisemman Suomen kaikille sen kansalaisille.
Kyselyn tuloksiin pääset tästä.
Arja Laitinen
