”Mä en osaa vielä lukea kunnolla. Tai isoja kirjaimia vähän, mutta en niitä pieniä. Äiti lukee meillä. Vaikka se on usein aika väsynyt. Mä katselen kirjoista kuvia, koska mun kirjoja se ei jaksa mulle lukea, mutta uutisia se lukee aina ääneen. Se aina sanoo, et pitää koittaa sivistää itseään, jos joskus sais vielä ponnistettua johonkin. Mä ponnistin tänään ihan tosi korkeelle, kun olin aamulla pissattamassa Nekkua ja eikkimässä ulkona, että iskä ja äiti sai nukkua rauhassa, kun ne oli ihan tosi väsyneitä. Kun mä tulin pihalta, niin mä keräsin pullot olkkarista ja keittiöstä. Kivempi sit niitten herätä kun on siivottu. Sitä paitsi ne ei oo tajunnu, että niistä pulloista saa rahaa kun ne vie kauppaan. Hain niillä aamupalaksi itelleni jäätelöpaketin ja Nekulle lauantaimakkaraa.

Niin se äiti luki siis lehdestä, että jotkut Nina ja Jari kirjotti jostain palveluista. Äiti sano et ne on poliitikkoja. Oon kuullut kyllä kun politiikka-aikuiset puhuu telkkarissa, mutta en oikein ymmärrä mitään. Ehkä mun ei tarvikaan kun äitikin sanoi, että se ei ymmärrä mitä lukee. Jostain klustereista ja monituottajamallista ja sotesta.

Kun mä täytin viis-vee niin meillä alkoi käydä Hanna. Hanna tuli joka viikko samaan aikaan ja Hannan kans laitettiin ruokaa ja äiti oli tosi iloinen kun ruokaa oli sitten moneks päiväks valmiina. Mä sain aina auttaa ja sitten mentiin leikkiin tai askarteleen tai jotain. Ei mitään ihmeellistä. Paitsi et kerran käytiin uimahallissa, mikä oli aika siistiä, ja sain kertoo siitä eskarissa syysloman jälkeen. Kerrankin mulla oli jotain hienoo kerrottavaa kavereille ja eskari-opelle, eikä tarvinnu valehdella, koska valehteleminen on rumaa, sanoo äiti.

Viime viikolla meillä oli sossupalaveri. Sen mä kyllä tiedän mikä on palaveri! Oon ollu niissä paljon. Siellä aikuiset istuu ja puhuu vuoron perään ja sitten minultakin kysytään asioita ja saan puhua. Hanna on aina siellä mukana ja sitten saan jutella Hannankin kanssa kaksistaan ja mulla on olo, että Hanna jotenkin on just mun puolella aina kun puhutaan jostain vaikeesta. Mut nyt viime palaverissa mun sossu sanoi, et Hanna ei voi enää tulla meille. Tyhmä sossu. En nyt just muista sen nimeä kun se oli taas eri kun sillon viimeks. Äitikin sano et te vaihdutte koko ajan. Mä en muuten vielä viis-veenä tienny, että kaikilla lapsilla ei ookaan omaa sossua. Kuus-veenä tiedän, olen oppinut, kun oon jo iso.

Nyt tämä uus sossu siis sano, et ei voi jotain ostopalveluja enää päättää. Tai jotain. En ymmärtänyt. Äiti vaan huusi, että meillä meni tosi paljon aikaa, et totuttiin, että vieras ihminen tulee meille ja nyt te viette sen pois. Ja se sano, et on ihan sama tuottaako tätä palvelua nyt mikä taho kun meille se on vaan Hanna. Eikä me haluta odottaa nyt jotain uutta joka alottaa ehkä joskus. Iskä oli kans siellä ja huusi, et onko tää nyt sit parempi että me ei pärjätä ja sit mut sijotetaan. Et eiks se tuu sit aika paljon kalliimmaks. Mä en tiedä mitä sijottaminen on. Joskus iskä ja sen kaverit oli ärsyyntyneitä ja sano, et kai se ois elämä helpompaa jos pystys vaikka sijottaan johonkin asuntoihin niin kun rikkaat tekee. Eli ehkä tää sjoittaminen sit helpottais elämää. En tiedä. En pysynyt mukana.

Iskä jatko huutamista ja sano, et ei kai nyt vanhuksiakaan laiteta suoraan laitokseen. Ja eihän kukaan mee suoraan erikoisssairaanhoitoon. Mä ymmärsin vaan et nää on jotain kalliita juttuja. Eli varmaan rikkaille. Koska sit iskä vielä jatko huutamista, että rikkaat saa hoidattaa syylänsäkin yksityisellä ja me ei saada ees tätä palvelua, vaikka tää on puolet halvempaa. Mä vaan toivon, että iskällä tai äitillä ei oo syyliä, koska muuten ne ois noitia.

Mut sit se palaveri päätty ja se sossu vaikutti kans vähän surulliselta, mut silti sano, et Hanna ei voi enää tulla meille. Kyllä muakin suretti, mutta sanoin ääneen vaan, että Nekkua varmaan harmittaa, kun Hanna ei enää tuu rapsuttaan sitä. Ehkä joku muu joskus tulee tai sit mä meen sinne sijotukseen. Voikohan Nekku tulla sijotukseen?

Äiti sano palaverista lähtiessä, että ei voi ymmärtää miks näistä asioista ei puhuta julkisuudessa. Sit se sano siihen perään, et älä sit vaan puhu tästä eskariopelle yhtään mitään.”

Riikka Puntalo
SDP:n kaupunginvaltuutettu
Lastensuojelun ja sosiaalialan ammattilainen