Nokian Demareiden kuntavaaleissa 2021 ehdokkaana oleva Marjo Lindqvist kertoo:
Mietteitä kirjalliseen muotoon. Ikinä en ole blogia tai mitään vastaavaa kirjoittanut ja muutenkin vain keskinkertainen tekstin loihtija. Muutama yleisönosastokirjoitus ja nykyisen työni puolesta useita enempi tai vähempi asiapitoisia sähköposteja kyllä on syntynyt, mutta ehkäpä tätä pitänee huumorimielessä kirjoittaa.
Ensin vähän vaikka taustaa. Syntynyt Kangasalla. Ei ollut silloin vanhemmilla missit tai iskelmätähdet mielessä, kun etunimeksi tuli ihan vaan Marjo. Marjo ”havuja perkele” Matikaisen hiihtosuorituskin oli tapahtuva vasta tulevaisuudessa. Välillä poikkesin myös Tampereella ”kirjoilla”, mutta nelisen vuotta riitti ja takaisin Kangasalle. Nokialle muutin miehen perässä 2003. Tai en mitenkään perässä tullut, vaan ihan yhtä aikaa samalla muuttoautolla.
Kaksi aikuista lasta, mies (ihan se sama, jonka kanssa tänne yhtä aikaa tulin) ja koira. Toinen lapsista asustaa vielä kotosalla, toinen jo pidempään asunut ns. omillaan ja pyöräyttänyt yhden lapsenkin, joten mummu ihmisiä tässä on oltu jo yli viisi vuotta.
Vaikka ikää on kertynyt, kohta 50 vuotta, oman ajanlaskuni mukaan toki täytän vasta 30. Varsinaisen vakituisen työurani olen aloittanut 2003 Pitkäniemen sairaalassa sairaalahuoltajana. Ja jo aika alussa houkuteltiin ay-toimintaan mukaan. Ensin yhdistyksen hallituksen jäseneksi ja siitä kätevästi alueluottamusmieheksi, kun ei muitakaan ollut tarjolla tai höynäytettävissä moiseen tehtävään.
Perehdytys asiaa oli maailman nopein, ei laisinkaan, mutta itse asioita tonkimalla oppii kai parhaiten tai kuuluisan kantapään kautta ja huomaamatta pissimällä omaan nilkkaan. On meinaan monesti olleet kantapäät arkoina ja nilkat märkinä.
Tämä on kolmas kerta peräkkäin, kun olen ehdokkaana kuntavaaleissa. Ensimmäisen kerran ajatus taisi lähteä siitä, kun olin Pitkäniemen yhdistyksen 066 ehdokkaana JHL:n edustajistoon. Liekö siinä saatu äänimäärä vai onnistunut valokuva, mikä kirvoitti parin henkilön mieleen ajatuksen pyytää minua ehdokkaaksi. Silloin taisi tuo vaalityö jäädä ihan ala-arvoiseksi eli ei lainkaan. Pidin mielenkiintoisena kokemuksena ja sai edes kerran kuvansa lehteen. Toisella kertaa, samaiset henkilöt taas asialla ja tällä kertaa panostin jo vähän enemmän, jakamalla mainoksia. Nyt tällä kolmannella kertaa ehdokkaaksi pyytäjien määrä melkein tuplaantui.
Olen todella kiinnostunut mitä kotikaupungissani tapahtuu, kuka päättää ja mitä päättää. Miksi sitten vasta nyt on kiinnostukseni kasvanut mahti määriin? Tämä juontaa juurensa ehkä siitä, että aloitin juuri toisen nelivuotisen kauteni julkisenalan unionin (JHL+Jyty) päätoimisena pääluottamusmiehenä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Ensimmäinen kausi oli 2017–2020. Tässä tehtävässä olen oppinut monen monituista asiaa miksi ja miten jotain tapahtuu ja miten asioiden kulkuun voidaan neuvottelemalla ehkä vaikuttaa. Jos ei muuta niin voi olla ainakin erimielinen. Tietää, että on tullut kuulluksi, mutta juuri nyt ei tietty neuvottelutulos tai ratkaisu käynyt päinsä… esim. jostain kumman rahan puutteesta ja että, yhteistoiminta on kaiken a ja o.
Nokialla asuu nykyään paljon sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja työkavereita, vauvasta vaariin ja mummoon, joten luulisin tietäväni mikä kulloinkin on paljon puhuttava asia, ja mitä pitäisi parantaa tai kehittää.
Seuraavassa kirjoituksessa, jos ei aivoista lopu kapasiteetti eli en saa sitä tekstimuotoon, kerron mikä sitten puhuttaa tai mitä pitäisi kehittää.
