Skip to content

Miksi ihmeessä kukaan haluaa harrastaa kuntapolitiikkaa? – Raisa Hiltunen

Olen ollut kuntapolitiikassa mukana v. 2008 alkaen. Isäni pyysi minua ehdokkaaksi ensimmäisen kerran lukiossa, toisen kerran, kun opiskelin ammattikorkeakoulussa ja kolmannella yrityksellä hän onnistui. Olin 26-vuotias terveydenhoitaja. Päätin lähteä mukaan nuorentamaan ja naisistuttamaan Nokian demareiden ehdokaslistaa. Erittäin suureksi yllätyksekseni pääsin valtuuston ensimmäisellä yrittämällä.

Olen käyttänyt näiden kuluneen 12 vuoden aikana lukemattoman määrän tunteja kokouksiin valmistautumiseen, kokouksissa istumiseen ja järjestötyöhön. Jos olisin käyttänyt sen ajan liikuntaan, olisin huippukunnossa. Mikä saa nuoren ihmisen (me demarit olemme nuoria vielä paljon pidempään kuin virallisissa nuoruusmääritelmissä) ryhtymään tähän? Itselläni syitä on tulevia kuntavaaleja ajatellen kolme. Jotta blogiteksti säilyy sen mittaisena, että sen jaksaa edes teoriassa joku lukea, kirjoitan kustakin syystä oman tekstin.

Halu vaikuttaa

Jos en ole itse päättämässä, joku muu päättää puolestani. Haluan olla mukana kehittämässä Nokian kaupunkia ja tuomassa itselle tärkeitä arvoja päätöksentekoon: tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Minulle tasa-arvo ei ole sitä, että kaikki saavat saman verran samaa asiaa. Tasa-arvo on sitä, että autetaan niitä, jotka apua tarvitsevat, jotta heillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä. Mielessäni on kyllä joskus ollut, miksei minulle riitä vaikuttamiseen se, että äänestän ihmistä, joka jakaa kanssani samankaltaisia arvoja ja ajatuksia. Miksi juuri minun pitää yrittää päästä neljän vuoden välein itse päättämään? Tähän en osaa vastata. Olen hieman kärsimätön ja suoraviivainen tyyppi ja kuntapäättämisen byrokratiaa kuvaa paremmin ehkä hieman rauhallisemmat adjektiivit. Jostain kumman syystä on silti hienoa olla mukana pyörittämässä kunnan hitaahkoja rattaita.

Kuntavaaleissa jokainen ehdokas ja jokainen äänestäjä on tärkeä. Viime vaalit v. 2017 ovat tästä erinomainen esimerkki.

Viime kuntavaaleissa Vihreillä oli Nokialla 71 ehdokasta ja meillä demareilla ainoastaan 38 ehdokasta. Saimme yhteensä 157 ääntä vähemmän kuin Vihreät ja 155 ääntä vähemmän kuin Kokoomus. Jäimme siis kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Huomionarvoista on, että Vihreissä sai 33 ehdokasta alle 20 ääntä (nämä yhteensä 245 ääntä) ja 30 ääntä tai vähemmän sai yhteensä 44 ehdokasta (yhteensä 519 ääntä). Ehdokasasettelu ja ehdokasmäärä on siis olennainen asia vaalien lopputuloksen kannalta. Jokainen ääni on myös merkityksellinen, Vihreiden ja Kokoomuksen ero oli vain 2 ääntä!

Löytyisikö sinulta samanlaista kipinää vaikuttamiseen? Lähde ehdokkaaksi kuntavaaleihin! Valtuustopaikkojen lisäksi muita luottamustoimipaikkoja on kymmenittäin. Vaikuttamaan pääsee, vaikkei valtuuston ovet aukeasikaan.